Iltasella oli taas Karmalla kohtaus. Ei kovin raju, oli koko ajan tajuissaan, mutta tärinä ja pienemmät nykimiset kesti aika pitkään :-( Ja taisi ottaa kuitenkin aika koville, nukkui pian kohtauksen jälkeen ihan reporankana ja oli vähän jäykän oloinen iltapissillä käydessään, varmaan lihaksia kolotti.

Laskin pikaisesti että viisi kuukautta edellisestä.

Olihan nihkeetä aluksi! Syksy on päästy treeneihin vähän turhan harvakseen ja nyt Riva oli alkuun ihan päiväkävelyllä. Lopulta sen verran irtosi että saatiin Jenni ylös metsästä, ilmaisu oli kuitenkin yllättävän hyvä.

Toisella kierroksella sitten erilaiselle alueelle, JAIKOn kenttää jossa muutamia kontteja ja pikkukatoksia sekä erilaisia tavarakasoja. Nyt vähän viritin Rivaa ennen alueelle menoa, haukutin. Lähti heti vähän erilaisella asenteella ja Jenni löytyi alta aikayksikön, nyt vain lyhyt ilmaisu. Sitten käytiin kentän toisella puolellakin tsekkaamassa yksinäinen pikkukatos, jossa olin itse aiemmin ollut parille koiralle. Merkkasi selvästi että täällä on oltu, mutta toista maalimiestä ei löytynyt.

Palattiin sitten sille puolelle kenttää, jossa oli useampia tönöjä ja etsittiin uudelleen sieltä, mutta ei mitään reaktioita. Lopulta kaverit vinkkasi että tule pois, sulla on tuo yksi kulma kokonaan tarkistamatta. Daa, kun ei siellä ollut rakennelmia, jumalattoman isoja hiekkakasoja vaan, niin eihän ohjaaja noteerannut että nekin pitäisi tarkistaa... Kun siirryttiin sinne päin niin Riva saikin nopsaan hajun ja löysi Karin sieltä kasojen välistä, ilmaisu ok. Eli omassa kokonaisuuden hallinassa olisi kovasti parantamisen varaa. Koira onneksi toimi jo paremman oloisesti.

Lainausmerkeissä sen takia että ei se nyt niin kovin häiriöinen paikka ollut, pelastuskoirien treenien jälkeen Bardi pääsi JAIKOlla vähän tottistelemaan. Se tarvitsisi paljon enemmän erilaisissa paikoissa ja olosuhteissa treenausta, siinä mielessä hyvin erilainen kuin Riva, jolle ympäristöhäiriöt ei ole ollut ongelma.

Vaikka eteenistuminen ja sivulletulo kotona jo onnistuu ilman apuja ja jopa ruokakuppihäiriöllä, niin uudessa paikassa taas huomasi miten pää pyöri. Muutamien toistojen jälkeen sitten alkoi hellittää ja saatiin mukavia onnistumisia.

Päälle sitten käytiin Juti-siskon ja Jennin kanssa vähän kävelemässä.

En ilmoittanut lainkaan omia koiria Jyväskylän näyttelyyn tällä kertaa, mutta kävin esittämässä Bardi Juti-siskon. Juti esiintyikin hienosti, meillä alkaa selvästi kehittyä rutiinia kun olen jo muutaman kerran esittänyt sen, ja tuloksena AVO ERI2, paras narttu -luokasta se pudotettiin viimeisenä sijoittumattomana pois.

Omat koirat sai tuliaisia, investoin Back On Track mantteliin, kun oli alessa. Osui arviosta juuri sopiva kokokin, onneksi noi pojat on sen verran saman kokoisia että riittää yksi.

Riva on harjoitellut pikkuesineiden pitämistä ja luovuttamista. Jos annan esineen kädestä suuhun, niin ote on jo aika rauhallinen, mutta maasta nostettuna tahtoo vielä vähän mupeltaa ja pyöritellä ja saattaa luovutuksissa sylkäistä huolimattomasti käden ohi. Tekee kyllä innolla.

Normaaliin arkeen on palattu siinä määrin että on tehty pieniä sisätreenejä iltaisella.

Bardin kanssa jatkettiin teemassa käsistä irti, nyt eteenistumisen suhteen. Kun jätin käsiavun pois se tahtoi jäädä turhan kauas istumaan, muuten kyllä ok. Kun se jäi liian kauas pyysin sitä uudelleen lähemmäs, mutta en auttanut mitenkään, pistin palkankin kokonaan pois käsistä. Muutaman palkkaamattoman toiston jälkeen näki miten alkoi nahkiaista vähän ahdistaa, kun ei voi ymmärtää moista! Onneksi ei kuitenkaan passivoitunut kokonaan, siinä hilkulla mentiin, mutta sain kun sainkin sen tulemaan lähemmäs ilman apuja ja siitä sitten isot kehut ja palkka. Siitä se sitten lähti, alkuun vähän epävarman oloisesti mutta onnistumisten myötä koko ajan parantui nopeus ja määrätietoisuuskin.