Virtuaalisesti tosin ;-)

Vuoden vaihteessa jää pois käytöstä @nettiposti.com sähköpostiosoite ja samoin jäävät historiaan kotisivut. @gmail.com-soitteeseen sähköposti kulkee jatkossakin. Uudet sivut on virittelyvaiheessa ja laitan osoitteen tänne sitten kun muuttokuorma on purettu.

Iltasella oli taas Karmalla kohtaus. Ei kovin raju, oli koko ajan tajuissaan, mutta tärinä ja pienemmät nykimiset kesti aika pitkään :-( Ja taisi ottaa kuitenkin aika koville, nukkui pian kohtauksen jälkeen ihan reporankana ja oli vähän jäykän oloinen iltapissillä käydessään, varmaan lihaksia kolotti.

Laskin pikaisesti että viisi kuukautta edellisestä.

Mä luistin reissussa valokuvauksesta kokonaan, kun kavereilla oli mukana sen verran vaikuttavaa kalustoa ;-), Merjan blogissa muutamia hienoja kuvia.

Perjantai

Saavuttaessa Las Vegasiin ihailtiin kaupungin valoja koneen laskeutuessa ja erityisesti yhtä valtavaa kultaisena loistavaa rakennusta. Kun koneesta käveli ulos ei jäänyt epäselväksi minne oli tultu, ekat pelikoneet oli vastassa heti lentokentällä! Taksissa bongasimme koneesta näkemämme rakennuksen uudelleen ja yllätys oli melkoinen kun kävi ilmi että se oli hotellimme South Point. En ollut tajunnut sitä nettisivujen perusteella ihan niin isoksi ja loistokkaaksi... Pääovista sisään astuessa oli heti edessä valtava kasinohalli. Huone oli 21. kerroksessa ja näköala aika hulppea.

Lauantai

Aamulla herättiin Pian kanssa aikaisin, jo kuuden kiepeissä mutta suht pirteinä. Huoneen hintaan ei kuulunut aamiaista, joten nappasimme kahvilasta juotavaa ja paakkelsit amerikkalaiseen tapaan. Nationalsin tapahtumista oli vuorossa paimennusfinaalin ensimmäinen kierros, vuoden 20 parasta koirasta jokaisella eläinlajilla karsittiin jatkoon 10 seuraaville kahdelle kierrokselle. Päivä hurahti nopeaan tapahtumia seuratessa, vaikka venyikin melko myöhään. Harmittavasti eka kierros oli ulkoareenalla, jonka katsomoista oli vähän huono näkyvyys, ihan koko suoritusta ei pystynyt seuraamaan.

Finals-tasolla sekä koirat että ohjaajat on kokeneita ja osaavia, mutta työskentelytavoissa oli selviä eroja havaittavissa ja oli mielenkiintoista nähdä miten eläimet reagoivat erilaisiin koiriin ja miten ohjaajat ratkaisivat erilaisia tilanteita. Aiemminkin Finalseja seuranneiden mukaan tämänvuotiset lampaat olivat hyvin raskaita ja laskivat koirat melko lähelle ennen kuin liikkuivat. Toisaalta, jos koira tuli liian lähelle, ne kääntyivät tuijottamaan ja jumittivat paikallaan, polkivat jopa jalkaa. Parhaiten niiden kanssa sujui koirilla, jotka työskentelivät vähän kauempana ja pysyivät tasaisesti liikkeessä. Naudat taas olivat aika pieniä/nuoria liharotuisia mullikoita, jotka pysyivät hyvin ryhmänä, mutta eivät nekään ihan itsekseen rataa läpi kävelleet eli kyllä koirien piti töitä tehdä ja käyttivät kyllä tilaisuutta hyväkseen jos koira oli yhtäåän epävarma. Ankkoja emme jaksaneet loppuun asti katsoa, sillä ne olivat viimeisinä. Ankat ei ollut niitä hassunnäköisiä juoksija-ankkoja, jotka ovat kuin jalallisia keiloja, vaan jotain muuta rotua. Melko vikkeläkinttuisia kuitenkin.

Päivän päätteeksi käytiin syömässä hienossa pihviravintolassa ja sen jälkeen sänky kutsuikin.

Sunnuntai

Sunnuntaiaamuna olo oli aika täysi vielä edellisiltaisesta pihvistä ja nappasimme taas vain vähän jotain kahvilasta ja sitten katsomaan finaalin kakkoskierrosta. Sunnuntaina paimennukset oli hienolla sisäareenalla, jonka katsomosta oli hyvät näkymät. Mulla yritti ilmeisesti pukata flunssaa, sillä olo oli päivän mittaan vähän kuumeinen ja kävin välissä vähän lepäämässä ja ottamassa buranaa.

Finalsien kakkoskierroksella jatkoon päässeet 10 koiraa suorittavat kaksi rataa kullakin eläinlajilla. Päivän ehkä näyttävimmästää suorituksesta vastasi Sandra Zilchin punainen uros Solo, jolla oli useamman minuutin kestänyt tuijotusmatsi jumittavien lampaiden kanssa. Solon ja ohjaajan hermo piti ja saivat lampaat vietyä radan läpi kunnialla. Toisaalta lampaiden jumittamisen syy oli Solossa, se pyrki liian lähelle työskentelemään ja sai eläimet puolustuskannalle. Samaa oli nähtävissä joillain koirilla naudoilla, joilla ne pyrkivät tarpeettomasti pääpuolelle ja oikein tuntuivat hakemalla hakevan tilaisuutta puremiseen. Näiden koirien kohdalla ohjaajat joutuivat tekemään kovasti töitä pitääkseen koko tilanteen hallinnassa ja saadakseen radan suoritettua. Vastapainoksi oli myös koira, joka kertakaikkiaan tuntui uhkuvan sellaista voimaa ja auktoriteettia ettei eläimet, sen paremmin lampaat kuin naudatkaan, ruvennut sitä haastamaan ja se pystyi hallitsemaan tilanteen kauempaa ilman konflikteja. Koiran nimi oli Bar JH Tomahawk ja sen suvussa on samoja Crown Point koiria kuin Rivankin takana :-) Loppujen lopuksi Tommy sijoittui neljänneksi sekä lampailla että naudoilla, ei mikään huono tulos, ankoilla se karsiutui jatkokierroksilta. Puutteensa senkin suorituksissa oli mutta itse tykkäsin sen rauhallisen vankkumattomasta tyylistä ehkä eniten Finals-koirista.

Kaikki Finals-tulokset

Maanantai

Finalsien jälkeen alkoi Nationals paimennuskokeet, joihin voi ilmoittautua kuka tahansa. Aloitus ylimmän luokan (advanced) koirilla joista osa oli samoja kuin Finalseissa. Flunssanpoikanen onneksi talttui ja olo oli jo parempi.

Lisäksi tapasin Donnan, joka omistaa Rivan emän siskon Starin ja sen ja Haydenin tyttären (siis Rivan sisko/serkkupuolen) Rubyn, sekä muutamia Haydenin jälkeläisiä Windmill's kennelin pentueesta. Seurasimme myös hauskaa joukkuetokoa, johon Donna ja Star osallistuivat.

Tiistai

Nationals koe jatkui, nyt avoimen ja aloittelevien (started) luokilla. Taso oli selvästi vaihtelevampi kuin edistyneempien porukassa. Osa suorituksista oli suorastaan kiduttavaa katseltavaa, kun selvästi näki että joko koiralla ei ollut kiinnostusta hommaan tai niiltä vaadittiin asioita joita eivät oikeasti vielä osanneet. Mutta kyllä siellä välissä oli sitten hyviäkin suorituksia.

Keskiviikko

Keskiviikkona seurattiin vielä viimeisiä Nationalsin paimennuslähtöjä, sekä MVA (Most Versatile Aussie) kilpailun ulkomuoto-osio.

Illalla käytiin porukalla ihmettelemässä kuuluisiaa The Stripiä, jolla Las Vegasin suurimmat ja kuuluisimmat kasinot ovat. Käytiin New York New York -kasinon vuoristoradassakin. Täytyy todeta että mun mielikuvat kasinoista oli vähän jotain muuta, en kuvitellut että niihin voi kävellä tuosta noin vaan sisään, ei minkäänlaisia "portsareita" ulko-ovilla, ei kyselty onko rahaa ;-) tai kuka olet. Eikä ihmiset näyttänyt mitenkään erityisen juhlavasti pukeutuvan kasinoille. Kiinnitimme kaikki huomiota siihen että missään ei näkynyt kelloja, pelatahan voi ympäri vuorokauden ja South Pointin kasinollakin oli väkeä koneilla ja pelipöydissä jo heti aamusta, myös arkipäivinä. Mutta näyttävä näky Strip on iltavalaituksessaan.

Torstai

Aamulla käytiin Pian kanssa syömässä muhkeasta aamiaisbuffetista, sillä pärjäsikin melkein koko päivän. Torstaina ei enää ollut paimennusta ja päätimme lähteä käymään Grand Canyonilla ja Hooverin padolla. Pikkuisen meinasi vertigo iskeä molemmissa paikoissa, Grand Canyon on kyllä jotain ihan käsittämätöntä. Tultiin paikalle juuri sopivasti että ehdittiin nähdä kanjoni sekä päivänvalossa että auringonlasku ja täysikuun nousu sen ylle. Aivan mielettömän upeaa!

Perjantai

Perjantaina seurasimme jonkin aikaa näytelyä ja agilityä. Kovin paljoon ei keskittymiskyky enää kuitenkaan riittänyt, alkoi pieni turnausväsymys jo painaa.

Käytiin vielä vähän shoppailemassa, Jussi oli löytänyt ison elektroniikkaliikkeen ja fashion outlet kauppakeskuksen, josta mm. löytyi Leviksen liike ja farkkuja 30 dollarilla... Mulla ei olekaan ollut moneen vuoteen Leviksen farkkuja mutta ne on kyllä ihan parhaita.

Lauantai

Aamuvarhaisella alkoi sitten kotimatka. Kone seisoi pitkään New Yorkissa kiitoradan laidalla odottamassa vuoroaan ja ahtaassa ja kuumassa koneessa meinasi jo ruveta ahdistamaan. Lopulta päästiin reilu tunti myöhässä liikkeelle, mutta se tarkoitti sitä että en enää ehtinyt jatkolennolle Jyväskylään. Finnair tarjosi sitten taksikyydin, mutta lopulta olin kotosalla suurinpiirtein neljän aikoihin, kun alkuperäisellä aikataululla olisin ollut Jyväskylässä jo yhdentoista tienoissa. Olin niin väsynyt että meinasin nukahdella istualleni, mutta sinnittelin iltayhdeksään ja siten nukkumaan. Aamulla sitten kohtuullisen virkeänä töihin... Yllättävän hyvin aikaerosta palautuminen on kuitenkin mennyt, aikoinaan kun kävin Rivan hakemassa se tuntui paljon pahemmalta kuin mitä nyt.